Mikä nyt on hottia kissa maailmassa? Tässä näet uusimmat uutiset! ;)
Kissan huono käytös on usein omistajan syytä
Kotikissan käytös voi poiketa todella paljon isäntäväen odotuksista. Kissan omistaja ei välttämättä tajua, että syy kissan ei-toivottuun käytökseen voi johtua hänestä itsestään. Eläintenkouluttaja näkee jo ensisilmäyksellä, aiheuttaako kissan ympäristö vääränlaista käytöstä.
Mistä on kyse?
- Yleisin ongelma kissan käytöksessä on tarpeiden tekeminen vääriin paikkoihin
- Voi olla, että hiekkalaatikko ei kelpaa kissalle, jos se on äänekkään pesukoneen vieressä
- Kissan vessa saattaa olla liian vilkkaalla väylällä
- Vessoja pitää sijoittaa eri puolille asuntoa
- Asunnon kolmiulotteisuus on kissalle tärkeää (kiipeily- ja tähystyspaikat)
- Pyydystysviettiä voi tyydyttää leluilla ja kätkemällä ruokaa
Kissa voi olla yhdellä hetkellä kiltti ja ihana, ja toisella hetkellä ihan mahdoton. Tämän tietää jokainen kissanomistaja.
Pahoihin vaikeuksiin kissansa kanssa joutuneet voivat saada asiantuntija-apua eläintenkouluttajalta.
– Suurin osa ei tiedä, että kissaakin pystyy kouluttamaan, toteaa eläintenkouluttaja Miira Hellsten.
Jotkut kissat hyökkäilevät ihmisiä kohtaan tai perheen toista kissaa kohtaan. Parhaillaan Hellstenillä on työn alla kissa, joka naukuu jatkuvasti, varsinkin öisin.
Hellsten painottaa, että eläinten kouluttajana hän kouluttaa ihmisiä kouluttamaan eläimiään.
– Ensin selvitetään kissan hyvinvointi kokonaisuudessaan. Huonon käytöksen taustalla voi olla mikä tahansa syy.
Vessa väärässä paikassa
Eniten Hellsten saa yhteydenottoja sen takia, että kissa tekee tarpeensa vääriin paikkoihin. Hellstenin mukaan moni luulee, että tähän ei löydy ratkaisua.
Vääränlaisen merkkailun syynä voi olla stressi. Stressi taas voi juontua mistä vaan. Vessa saattaa olla väärässä paikassa, tai vessan materiaali voi olla väärä.
– Jos kissa ei tee tarpeitaan laatikkoon, syitä voi olla monia. Vessalaatikon vieressä saattaa olla kovaääninen pesukone. Perheen koira tai toinen kissa voi kyttäillä laatikkoa. Vessa voi myös olla liian vilkkaalla väylällä, Hellsten luettelee.
Vessoja voi olla liian vähän. Hellsten muistuttaa, että vessoja pitää olla kissojen lukumäärä plus yksi ylimääräinen.
– Vessoja pitää sijoittaa eri puolille asuntoa, niin että kissoilla on useita eri väyliä mennä vessaan.
Kissalla pitää olla virikkeitä
Koti on hyvä sisustaa kissan tarpeisiin sopivaksi. Kissa hahmottaa asunnon erilailla kuin ihminen. Tämän takia asunnossa pitää ottaa kissan tarpeet huomioon.
– Asunto pitää tehdä kissalle viihtyisäksi ja kolmiulotteiseksi. Kissa tarvitsee kiipeilypaikkoja ja tähystyspaikkoja huoneiston ylälaitoihin. Kissan pitää päästä kiipeilemään ja omaan rauhaan, kertoo eläintenkouluttaja Miira Hellsten.
Hellstenin mukaan kissan ei-toivottu käytös voi johtua usein siitä, että kissa on yksinkertaisesti tylsistynyt.
– Kissan geeneissä on pyydystysvietti. Se tarvitsee edelleen metsästettävää noin kymmenen kertaa päivässä.
Ruokakin voidaan antaa virikkeistämällä eikä niin, että se tarjoillaan koko ajan ruokakuppiin.
– Itse ruokin omat kissani niin, että ne kaivelevat ruokaansa kolmesta eri alustasta. Myös virikeleluja on nykyään niin monenlaisia ja niitä pystyy tekemään itsekin.
Kissa viihtyy paremmin, kun sillä on tekemistä. Leluton asunto ei ole hyvä vaihtoehto kissalle.
Alkuperäinen artikkeli: http://yle.fi/uutiset/kissan_huono_kaytos_on_usein_omistajan_syyta/7772435
Kissa puhuu kieltä jota harva osaa
Kissa ei ole omapäinen ja itsenäinen, vaan väärinymmärretty. Se on sosiaalisempi kuin moni uskookaan, mutta eleiden hienovaraisuus jää joskus omistajaltakin huomaamatta. Kissa myös kiintyy ihmiseen – sitä lujemmin mitä parempia kokemuksia ihmislajista se on saanut pentuaikanaan.
Kissaan liitettävät stereotypiat omanarvontuntoinen, itsenäinen ja omapäinen eivät kuvaa kissaa kovinkaan hyvin, sanoo tutkija, asiantuntija Helena Telkänranta.
– Ihminen joka ei ole kovin tottunut havainnoimaan kissan ilmeitä ja eleitä ja vivahteikasta, mutta pienieleistä kommunikointia, saattaa kokea kissan etäiseksi ja oman tiensä kulkijaksi, kuvaa Telkänranta.
Todellisuudessa kissa on sosiaalisempi kuin uskotaan. Sen keskustelueleet ja ilmeet vain ovat hienovaraisia: korvan liikahduksia ja asennon muutoksia. Ne jäävät helposti huomaamatta jopa omistajalta.
Kissa voi tuntea olonsa araksi ja varautuneeksi vaikkapa vieraan lähestyessä tai katsoessa kissaa suoraan silmiin. Silloin arka kissa reagoi avaamalla silmänsä tavallista pyöreämmiksi ja väistäessään silittämään pyrkivää kättä lipaisee samalla kielellään kuonoa. Tätä elettä kissa käyttää myös, kun se yrittää pitää itsensä rauhallisena vaikka tuntee olonsa epävarmaksi.
– Kissalla on kymmeniä erilaisia eleitä ja ilmeitä, joilla on erilainen merkitys. Niiden huomaaminen vaatii harjaantumista, sanoo tutkija.
Kiintymys syntyy jo pentuaikana
Itsenäiseksi miellettävä kissa myös kiintyy ihmiseen. Kiintymyksen lujuus riippuu osittain siitä, kuinka paljon hyviä kokemuksia ihmisistä kissa on saanut pentuaikanaan. Sosiaalistuminen ja kiintymys vaativat luottamusta.
– Kissan tapa olla yhdessä omistajansa kanssa on hyvin samantyyppinen kuin se, miten kissanpentu on yhdessä emonsa kanssa, kuvailee Helena Telkänranta.
Pidemmän poissaolon jälkeen lemmikki voi vaikuttaa loukkaantuneelta. Todennäköisimmin kyse on Telkänrannan mukaan hämmennyksestä: tilanne on yllättävä ja kissa joutuu järjestämään tapahtuneen uudestaan mielessään.
Kissoja voi myös kouluttaa esimerkiksi agility-harrastukseen siinä kuin koiriakin. Tosin kaikki kissat eivät ole tottuneet vieraisiin paikkoihin, kissoihin tai ihmisiin - joten agility kannattaa jättää niille, joita outo ei pelota.
Alkuperäinen artikkeli: http://yle.fi/uutiset/kissa_puhuu_kielta_jota_harva_osaa/6866255
Koirakirjailija: Kissa on paljon mukavampi lemmikki kuin koira
Koirien maailmanhistorian vuonna 2013 kirjoittanut Petri Pietiläinen koostaa parhaillaan Kissojen maailmanhistoriaa. Pietiläisen mukaan kissa on noussut koiraa suositummaksi lemmikiksi, koska nykymaailma arvostaa kauneutta ja yksilöllisyyttä.
Mistä on kyse?
- Petri Pietiläinen kirjoittaa Kissojen maailmanhistoriaa
- Hänen teoksensa Koirien maailmanhistoria ilmestyi syksyllä 2013
Omakotitalon autotalli pursuaa lainakirjoja. Niitä on satamäärin, ja puolet niistä kertoo kissoista. Kone sauhuaa, kun kotkalainen Petri Pietiläinen kirjoittaa syksyllä ilmestyvää Kissojen maailmanhistoriaa.
Toissa vuonna julkaistu Koirien maailmanhistoria saa silloin vastakappaleensa.
– Kissa on ihmisten mielestä paljon kiinnostavampi kuin koirat. Kissa, joka on itsenäinen, salaperäinen, älykäs ja raivostuttava olento, on huomattavasti miellyttävämpi nykypäivän lemmikki kuin koira, Pietiläinen sanoo.
Kissa on selvästi suositumpi lemmikki kuin koira, myös länsimaissa. Pietiläinen uskoo, että kissan suosion takana on arvojen muuttuminen. Sekä kissa että koira olivat alkujaan hyötyeläimiä, nyt sitä on enää koira.
– Kissojen ei enää tarvitse pyydystää jyrsijöitä kuten 1800-luvun maatalouskulttuurissa. Samalla siitä on tullut yhä suositumpi lemmikki. Kauneuden, yksilöllisyyden ja kaupungistumisen ihailulle on menty niin pitkälle, että hyödyllisyyttä ei enää vaadita.
Kesyjen kissojen alkukotina on pidetty Egyptiä, mutta tuhansia vuosia sitten kesyyntyneistä kissoista on löydetty todisteita myös Kiinasta ja Kyprokselta.
– Kun maanviljelystä alettiin harjoittaa, viljelijät tajusivat, että hiiriä ja rottia tuhoava eläin on hyödyllinen. Sitä ei pyritty kesyttämään vaan annettiin sille enemmän ruokaa, jotta se pyörisi nurkissa enemmän.
Alkuperäinen artikkeli: http://yle.fi/uutiset/koirakirjailija_kissa_on_paljon_mukavampi_lemmikki_kuin_koira/7741611
Kissojen auttajat saavat osansa kissavihasta: "Jättäisivät edes lapset rauhaan"
Valtaosa ihmisistä suhtautuu kissojen auttajiin myönteisesti, mutta asiatonta – jopa törkeää – käytöstäkin esiintyy.
Mistä on kyse?
- Osa kissavihaajista käyttäytyy asiattomasti kissojen auttajia kohtaan
- Varsinaisesta kissavihasta suurin osa on passiivista mutta melko yleistä
- Kissaviha leimahtaa herkimmin nettipalstoilla
- Kesykissojen myrkyttäminen ja loukuttaminen on suhteellisen harvinaista
Hanna Pajari järjesti joulun alla kissojen ruokakeräyksen Hyvinkäällä paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen nimissä. Hän kertoo, että kerääjiin suhtauduttiin todella tympeästi edellisiin vuosiin verrattuna.
– Tuli paljon suorastaan törkeää palautetta ja mentiin henkilökohtaisuuksiin. Kissatoiminnassa pitkään mukana olleelle lapsellekin räkytettiin, ettei hänen pitäisi tuhlata aikaa turhuuteen. Jättäisivät edes lapset rauhaan, Pajari sanoo.
Suurin osa ihmisistä suhtautuu kissojen auttajiin myönteisesti. Pajarin mukaan pienen ihmisjoukon käytös kuitenkin pistää vihaksi, etenkin syyllistäminen.
– Sanotaan, että auttaisitte ihmisiä mieluummin. Monet eläinsuojeluihmiset auttavat myös esimerkiksi vanhainkodeissa. Ei tajuta, että hylättyjen eläinten auttaminen ei ole keneltäkään pois.
Passiivinen kissaviha yleistä
Löytöeläinpalvelua Kiikoisissa Pirkanmaalla pyörittävälle Mira Ekholm-Martikaiselle kissoja auttavien ihmisten parjaaminen ei ole uusi ilmiö.
– Kaikki eivät katso hyvällä kissojen auttajia. Itse en ole näihin törmännyt, mutta olen kyllä kuullut tapauksista, Ekholm-Martikainen toteaa.
Varsinaisesta kissavihasta suurin osa on passiivista. Etenkin nettipalstoilla esiintyy "kaikki kissat pitää tappaa" -tyyppistä suhtautumista.
– Muutaman kerran vuodessa tulee vastaan niitä, jotka myrkyttävät, loukuttavat ja hävittävät kesykissoiksi tiedettyjä eläimiä. Passiivinen kissaviha tuntuu olevan aika yleistä, Ekholm-Martikainen pohtii.
Sa*****lliset mustat kissat
Vihan tunteita herättää kissojen kulkeminen vapaana.
– Ymmärrän, ettei ole kiva kun piha on täynnä kissan pissaa tai kissan ulosteita on lasten leikkipaikoilla. Pitää muistaa myös se toisen puolen toiminta. Omistajien kannattaa huolehtia, että kissa on leikattu ja tunnistemerkattu.
Kissavihalla on juuret kaukana historiassa. 1400-luvulla kissat yhdistettiin voimakkaasti sa******palvontaan ja paavi langetti kirkonkirouksen kaikkien kissojen päälle.
– Mustat kissat, jotka olivat erityisen sa*****llisia, hävisivät Euroopasta lähes kokonaan, kertoo Kissojen maailmanhistoria -teosta kirjoittava kotkalaiskirjailija Petri Pietiläinen.
1000-luvulla kissat tekivät kylän
Kissa yhdistettiin jo antiikissa yöhön ja kuolemaan. Kissa oli myös pyhä eläin hedelmällisyyden jumalattarelle Isisille.
– Tätä kautta epäjumalan palvonta ja kissat liittyivät yhteen, Pietiläinen toteaa.
Vielä kauempana historiassa kissoilla oli aivan erilainen asema. Walesissa on säilynyt 1000-luvulta lakikokoelma, joka lataa kissojen tappajille kovat ukaasit.
– Siellä määritellään, että kyläksi voidaan kutsua vain paikkaa jossa on tietty määrä ihmisiä, taloja ja kissoja. Jos joku tappoi toisen kissan, hänen piti maksaa korvaus rottien syömistä siemenistä ja jyvistä.
Alkuperäinen artikkeli: http://yle.fi/uutiset/kissojen_auttajat_saavat_osansa_kissavihasta_jattaisivat_edes_lapset_rauhaan/7741871
Hylätyn Doris-kissan pelastaja: Annan mahdollisuuden reppanoille, joita kukaan ei huoli
Pauliina Luotola antaa kodin kissoille, joita kukaan muu ei kelpuuttaisi. Kaltoinkohdellut eläimet ovat osoittautuneet mitä kilteimmiksi lemmikeiksi. Ankeasta aiemmasta elämästään huolimatta kissat porskuttavat Luotolan hoivissa korkeaan ikään.
Doris-kissa on ollut osa Pauliina Luotolan perhettä lähes parinkymmenen vuoden ajan.
Mistä on kyse?
- Hyvin hoidettuna kissa elää jopa parikymppiseksi.
- Elinikään vaikuttaa esimerkiksi se, kulkeeko kissa vapaana ulkona vai elääkö se sisätiloissa.
- Myös sairaudet vaikuttavat kissan elinikään.
1990-luvun lopulla oli poikkeuksellisen kylmiä talvia. Vuolenkoskelainen Pauliina Luotola muistaa tuon ajan sään hyvin, koska hän työskenteli silloin vapaaehtoisena auttajana Kodittomissa kissoissa Lahdessa.
Kissatalon eläimet tulivat ja menivät, mutta yksi erottui joukosta.
Eläinten ystävät pelastivat paukkupakkasesta metsästä noin kolmi- tai nelivuotiaan maatiaiskissan, joka nimettiin Dorikseksi.
– Se löytyi paleltuneena metsästä. Kissatalossa Doris tuli aina luokse, halusi olla sylissä ja lipoi ihmisten kasvoja. Tapa on sillä edelleen.
Tuolloin Luotolan kotona asui jo kaksi kissaa eikä hän ollut suunnitellut kolmannen hankkimista. Mutta Doris oli pakko ottaa, koska se oli niin ihana, Luotola kertoo.
– Kun Doris muutti meille, se käppäili suoraan makuuhuoneeseen, jahtasi kaksi muuta kissaani sängyn alle ja meni itse sängyn päälle köllöttelemään. Se otti heti valtaistuimen itselleen.
Mummokissa rakastaa läheisyyttä
Maaliskuussa Luotolan kotona Vuolenkoskella juhlistettiin Doris-kissan kaksikymppisiä. Tai no, kissalla on eläinlääkärin arvion mukaan ikää vähintään 20 vuotta, mutta se voi olla vanhempikin.
– Kissat saivat yhdessä juhlia ja syödä herkkuruokia. Lisäksi ne saivat rapsutuksia, kuten muulloinkin, omistaja sanoo ja naurahtaa.
Luotolan kotona asuu Doriksen lisäksi kaksi muuta maatiaiskissaa: Iines, joka täyttää loppuvuodesta 20 vuotta, ja 14-vuotias Mauri.
Luotola on ottanut luokseen asumaan sellaisia kissoja, jotka eivät olisi kelvanneet muille, joita oli aiemmin kohdeltu huonosti tai jotka olisi lopetettu, jos hän ei olisi pelastanut niitä.
Yhteiselo kaltoinkohdeltujen eläinten kanssa on sujunut hyvin. Kissat ovat jopa poikkeuksellisen lempeitä.
– Esimerkiksi Doris tulee aamuisin heti puskemaan ja pusuttelemaan, myös lapsia. Se on hoivaava mummokissa, joka rakastaa läheisyyttä. Yöt se nukkuu vieressäni, on nukkunut alusta asti.
Kissat ovat pitäneet paikkansa tärkeinä perheenjäseninä, vaikka Luotolan perhe on vuosien varrella kasvanut puolisolla ja kolmella lapsella. Eläinrakas äiti on opettanut myös jälkikasvunsa käsittelemään kissoja reilusti.
Kesämökillä Doris-kissa on aina viihtynyt vapaana.
Kahdeksan kissanelämää jäljellä
Etenkin kaksikymppinen Doris on ottanut paikkansa Luotolan sydämessä. Se on kissoista kaikkein rakkain.
Nuorempana Doris ja muut kissat kulkivat ulkonakin vapaina omistajansa vanavedessä, lenkkeilivät kuin koirat. Nykyään kissat viihtyvät pääosin sisätiloissa, paitsi kesällä mökillä vapaus kutsuu.
Muutoinkin perheen kissojen elämä on lokoisaa: syömistä, nukkumista ja ikkunan takana lentäville linnuille säksättämistä.
Kun perheen väki tulee kotiin, Doris on kissoista ainoa, joka tassuttelee ovelle tervehtimään.
Nuoruusvuosien hyytävän metsäreissun jälkeen Doris-kissan elämään ei ole suuria vaaranpaikkoja osunut. Luotola arvioi, että paleltumisen 17 vuotta sitten täpärästi välttäneellä kissan on yhdeksästä elämästään vielä kahdeksan jäljellä.
– Muita kissoja on joskus pelastettu puusta, mutta Doris on aina ollut kiltti kotikissa. Ehkä villeintä, mitä se on tehnyt, oli aikoinaan, kun meillä oli lemmikkinä liskoja, ja niille annettiin syötäväksi eläviä heinäsirkkoja. Jos heinäsirkkoja karkasi, Doris otti ne suuhunsa ja toi ne minulle vahingoittumattomana.
Tilaa vielä yhdelle hylätylle?
Hyvin hoidettu kissa voi Suomen Kissaliiton mukaan elää hyvinkin 18–22-vuotiaaksi, mutta jo parikymppinen kissa katsotaan vanhukseksi. Kissat elävät keskimäärin vanhemmiksi kuin koirat.
Kissan elinikään vaikuttaa paljon se, kulkeeko kissa vapaana ulkona vai eleleekö se sisätiloissa. Vapaana vaeltavat kissat joutuvat usein onnettomuuksien uhreiksi ja jäävät esimerkiksi auton alle.
Kissaliiton mukaan se, että kissaa on kohdeltu pentuna huonosti tai hylätty, ei vaikuta automaattisesti elinikään. Jos pentu ei kuitenkaan ole sosiaalistumisen tärkeimmässä vaiheessa tekemisissä ihmisen kanssa, se jää usein araksi loppuelämäkseen.
Pauliina Luotolan mielestä on anteeksiantamatonta ja surullista hylätä lemmikki luontoon tai kohdella sitä kaltoin.
– Sellaiset ihmiset ovat tunteettomia ja kylmiä. He jäävät paljosta paitsi, ja lemmikki saattaa menettää luottamuksensa ihmisiin. Minulla on käynyt onni, että olen saanut näin rakkaita ja pitkäikäisiä kissoja.
Luotolan parikymppiset lemmikit herättävät ihmisissä usein ihmettelyä.
– Moni hämmästelee kissojen pitkää ikää. Se, että kissat ovat olleet luonani puolet omasta elämästäni, on ihanaa.
Vaikka perheen kissaluku on periaatteessa täynnä, kaltoinkohdeltuja eläimiä auttamaan tottunut Pauliina Luotola on ajatellut, että taloon mahtuisi ehkä vielä yksi tassuttelija.
Pihapiirissä, eräällä ullakolla asustelee kissa, jonka kesyttämisen perhe on pikkuhiljaa aloittanut.
– Silläkin on varmaan takanaan huonoja kokemuksia, eikä sillä varmasti ole kotia. Olen luvannut lapsille, että sen saa tuoda meille. Haluan antaa mahdollisuuden reppanoille, joita kukaan muu ei huoli.
Alkuperäinen artikkeli: http://yle.fi/uutiset/hylatyn_doris-kissan_pelastaja_annan_mahdollisuuden_reppanoille_joita_kukaan_ei_huoli/7900756?ref=leiki-uu
"Koiramainen ja läheisriippuvainen" – kissaa luonnehditaan yllättävilläkin tavoin
Kissan hankintaan vaikuttavat monet asiat. Jyrki Rajala haki kotikaveria menehtyneen koiran tilalle - mistä löytyisi koiramainen kissa? Annika Hissan sytyttävät alkuperäisrotuiset kissat. Hän törmäsi jopa läheisriippuvaiseen rotuun.
Singapuralainen Aada on sosiaalinen ja jopa läheisriippuvainen, sanoo Annika Hissa.
Kun kokkolalaisen Rajalan perheen viimeinen mäyräkoira kuoli, tuntui koti edelleen kaipaavan lemmikkiä. Koiran sijaan hankittiin kuitenkin kissa - mahdollisimman koiramainen kissa, ragdoll. Nyt niitä on kolme, emo, kymmenkuinen pentu Blondi ja Pörri-setä. Koiramaisuutta rodussa edustaa muun muassa seurallisuus.
- Ne tulee luo, ne ei vain käy syömässä ja häivy jonnekin. Ne tykkää olla siellä missä mekin, kertoo Jyrki Rajala.
Blondi on nuori ragdollkissa.
Kotona ei ole tarvinnut vahtia ovia vieraiden tullessa kissojen karkaamisen varalta. Rajalan mukaan kissojen luotto ihmisiin on niin kova, että ne voisivat lähteä vaikka naapurin mukaan, mutta ovat kuitenkin niin leimautuneita omaan perheeseen, ettei näin ole käynyt.
Uusi tulokas Singaporen viemäreistä
Singapura on taustaltaan singaporelainen viemärikissa, joka on tottunut isoihin kissa- ja väkijoukkoihin. Sitä kutsutaan myös rakkauskissaksi sosiaalisen luonteensa vuoksi. Singapura hyväksyttiin vähän aikaa sitten virallisesti rotuna FIFe:een, kansainväliseen kissajärjestöön, johon Suomen Kissaliitto kuuluu. Kissoja on Suomessa jo vähintään parikymmentä. Kasvattajia on muutama. Yksi heistä on vaasalainen Annika Hissa.
- Singapura on luonteeltaan hirveän rakastava ja ihmisläheinen. Rakkauskissa on ihan oikea nimitys sille. Kissa on jopa niin läheisriippuvainen, että ei pysty olemaan yksin ollenkaan. Todellisen kissaharrastajan lemmikki, myöntelee Hissa.
Rotu on yksi maailman pienimmistä kissaroduista. Sitä kuvaillaan myös leikkisäksi ja älykkääksi.
Näyttelystä kissalle myönteinen kokemus
Jos kissaa suunnitellaan käytettävän näyttelyissä, kannattaa Hissan mukaan koulutus aloittaa jo pienestä.
- Pennusta lähtien kannattaa kissaa pitää välillä näyttelyasennossa, niin kissa oppii pysymään paikallaan ja olemaan käsissä.
Näyttely-ympäristöön totuttamista voi tehdä hiljalleen kissan kasvaessa.
- Meillä on tapana näyttelyissä hemmotella niitä, antaa jotain hyvää ruokaa ja kauheasti silitellä, että ne yhdistää, että tää on jotain kivaa, kertoo Annika Hissa.
Alkuperäinen artikkeli: http://yle.fi/uutiset/koiramainen_ja_laheisriippuvainen__kissaa_luonnehditaan_yllattavillakin_tavoin/7882026?ref=leiki-uu
Tarkista kissapennun ikä ennen kuin otat sen
Jos pentu ei saa olla riittävän pitkään emon hoivissa, se ei esimerkiksi opi käymään hiekkalaatikolla tai saattaa jäädä araksi. Kissa ei opi ihmiseltä taitoja, joita emo sille opettaisi. Pennun luovuttaminen liian aikaisin voi johtaa myös muihin käytösongelmiin.
Mistä on kyse?
- Kissanpennun luovutusikä on vähintään 12 viikkoa.
- Pentu oppii emoltaan taitoja, joita ihminen ei voi sille opettaa.
- Liian varhain luovutetuilla kissoilla on usein käytösongelmia.
Kissoja ostetaan ja myydään tavallisimmin lehti-ilmoituksilla, tutunkaupalla tai saadaan sukulaisilta. Kissanpentujen tarjoaja ei useinkaan ole asiantunteva kasvattaja, joten kissoja luovutetaan liian varhain, sanoo Suomen eläinsuojeluyhdistyksen viestintäpäällikkö Maria Lindqvist.
Seurauksena saattaa tulla kissan käytösongelmia, joita on vaikea korjata myöhemmin.
Koirista valtaosa hankitaan viralliselta kasvattajilta, mutta kissoista vain pieni osa ostetaan rekisteröidyltä kasvattajalta.
– On varsin tyypillistä, että kissan omistaja ei tiedä kissoista paljoakaan, sanoo Suomen eläinsuojeluyhdistyksen viestintäpäällikkö Maria Lindqvist.
Kissan luovutusikä on eläimen käyttäytymisen kannalta olennainen tekijä. Läheskään aina pentuja kauppaava ihminen ei ole oikeasta luovutusiästä tietoinen, Lindqvist huomauttaa.
– Suomessa myydään paljon kissanpentuja liian nuorina. Tämä ilmenee kissan käytösongelmina uuden omistajan kotona.
Pennun saatava oppia emoltaan
Kissanpennun on oltava vähintään 12-viikkoinen ennen kuin se erotetaan emostaan. Pennut oppivat lajille ominaista käyttäytymistä ja viestintää emoltaan etenkin 2–14 viikon ikäisenä.
Vaikka pentu saattaa syödä jo kiinteää ravintoa, ja emo on lopettanut imettämisen, pentua ei pidä erottaa laumastaan ennen aikojaan.
– Jos kissa luovutetaan liian aikaisin, se ei ole päässyt oppimaan emoltaan ja toisilta pennuilta kissojen peruskäytöstä. Se oppii emoltaan esimerkiksi, miten syödään ja käydään hiekkalaatikolla. Toisten pentujen kanssa leikkiessään se oppii säätelemään puremisen voimakkuutta. Näitä taitoja kissalle voi opettaa vain toinen kissa.
Liian varhain luovutetuilla kissoilla on usein käytösongelmia. Kissa ei esimerkiksi osaa käydä kunnolla hiekkalaatikolla tai se jää hyvin araksi.
– Kahdesta kissastani toinen on liian nuorena vieroitettu kissa. Sen imeskelee vaatteitani. Tämä on yksi tyypillisiä käyttäytymisongelmia, joka jää pysyväksi.
Rekisteröidyt rotukissat paremmassa turvassa
Kaikista kissanomistajista tai myyjistä ei Suomessa ole rekisteriä. Vain Suomen Kissaliittoon kuuluvan yhdistyksen jäsenet on rekisteröity. Kissan hankkijan on siis itse tiedettävä mitä ostaa.
– Kissan luovutusiän selvittäminen on yleensä kiinni ostajan valveutuneisuudesta. Lainsäädännöllä ei määritellä luovutusikää. Mutta kissan ja sen omistajan kannalta oikeasta luovutusiästä huolehtiminen on molempien etu, sanoo Lindqvist.
Rotukissan kasvattajia sääntelee Suomen Kissaliitto, joka myös valvoo kissojen luovutusiän toteutumista. Liittoon kuuluu 13 yhdistystä, joissa on reilut 7 000 jäsentä. Rotukissanpentuja rekisteröidään vuosittain noin 4 500.
– Kauppasopimukseen kirjataan luovutuspäivämäärä. Luovutusiän kanssa meillä ei ole mahdollisuutta kikkailla. Sitä paitsi kasvattajalle seuraa sanktioita, jos tämä luovuttaisi pennun liian varhain, kertoo Kissaliiton puheenjohtaja Veikko Saarela.
Kissaliittoon kuuluvat kasvattajat myös rekisteröivät pennut.
– Näyttely- ja siitoskissalla on oltava mikrosiru. Muita rotukissoja ei ole pakko siruttaa, mutta suurin osa kasvattajista tekee sen.
Alkuperäinen artikkeli: http://yle.fi/uutiset/tarkista_kissapennun_ika_ennen_kuin_otat_sen/7775667?ref=leiki-uu
Nyt myös kissat voivat olla sankareita
Kissaliitto on myöntänyt viidelle kissalle sankarikissan arvonimen ensimmäistä kertaa Suomessa. Liitto alkaa valita sankarikissoja vuosittain.
-
-
Suomen Kissaliitto on myöntänyt historiansa ensimmäiset sankarikissan arvonimet Suomessa asuville kissoille. Kissat ovat vaikuttaneet merkittävästi ihmishenkien pelastamiseen sekä vakavien sairaustapausten välttämiseen viime vuonna.
Liiton mukaan kissa voi saada kunniamaininnan myös muista sankariteoista. Sankarikissa voi olla rekisteröity rotukissa tai kotikissa.
Kotikissat paistattelevat Suomen ensimmäisten sankarikissojen joukossa. Viime vuoden teoistaan sankarikissan arvon saivat kotkalainen kotikissa Simba, vantaalainen kotikissa Seppo, lahtelainen kotikissa Mörri ja parikkalalainen kotikissa Kalle.
Viides sankarikissa on Ryttylässä asuva Pirpana, joka on rodultaan itämainen lyhytkarva.
Sankarikissojen tarinat voi käydä lukemassa Kissaliiton nettisivuilta.
Sankarikoiria Suomessa on nimetty jo vuosia.
Pelasti omistajan hengen puremalla ja raapimalla kasvoja – hylätystä Simbasta kasvoi sankarikissa
Yleensä kovin rauhallinen Simba havaitsi omistajansa alhaisen verensokerin eikä antanut tämän vaipua tajuttomuuteen. Nopea toiminta toi sille Sankarikissan arvonimen ja ison kasan herkkuja.
Suomen Kissaliitto on myöntänyt Sankarikissan arvonimen kissoille, jotka ovat vaikuttaneet merkittävästi siihen, että ihmishenkiä on pelastunut ja vakavilta sairaustapauksilta on vältytty.
Yksi palkituista on kotkalainen Simba, joka on neljävuotias pitkäkarvainen uroskissa. Hylätty Simba löysi eläinsuojeluyhdistyksen kautta uuden kodin Salla Halisen perheestä. Halinen kuvailee kissaa rauhalliseksi.
– Simba on hyvin ihmisrakas ja hellyydenkipeä ainakin tuttujen ihmisten läheisyydessä. Vieraita hän vähän pelkää. Meillä on myös koiria ja Simba viihtyy hyvin myös labradorinnoutajiemme seurassa, kertoo Halinen.
Sitkeä raapiminen pelasti tajuttomuudelta
Taannoin Simban käyttäytyi täysin uudella tavalla, joka saattoi pelastaa Salla Halisen hengen. Halinen kertoo olleensa puoliunessa ja tunsi olonsa hyvin heikoksi. Diabeetikkona hän tunnisti hypoglykemian eli alhaisen verensokerin oireet, joihin kuuluvat päänsärky ja vapina. Halinen kuvitteli päässeensä ylös, mutta havahtuikin vasta kun Simba raapi hänen kasvojaan ja hyppi päällä.
– Hypoglykemia aiheuttaa myös kiukkuisuutta ja tönin kissaa voimakkaasti pois. Se tuli kuitenkin sitkeästi takaisin ja puri minua kädestä ja korvasta. Kädestä tuli lopulta verta ja vasta siinä vaiheessa heräsin ja tajusin että kohta lähtee taju.
Lopulta Halinen pääsi keittiöön juomaan mehua. Mittaustulos näytti, että verensokerit olivat hälyttävän alhaalla. Ilman kissan nopeaa toimintaa hän olisi menettänyt tajuntansa.
Hypokoira tunnistaa alhaisen verensokerin
Kokemuksen jälkeen Halinen päätti varautua vastaavia tilanteita varten. Koiranpennun kouluttaminen hypokoiraksi alkaa elokuussa. Hypokoirat pystyvät tunnistamaan hypoglykemian ihmisen hien hajun perusteella.
– Koirat reagoivat myös ihmisen poikkeavaan käytökseen. En tiedä sitten mihin Simba reagoi, mutta hyvä että reagoi.
Kissaliiton tunnustuksen lisäksi Simbaa on muistettu palkita myös kotona.
– Simba tykkää syödä ja lahjakortilla hänelle ostetaan reilusti kissanruokaa, sanoo Salla Halinen.
SEY muistuttaa: Älä ota liian pientä kissanpentua
Liian pienenä emostaan ja sisaruksistaan erotetulla pennulla on suurempi riski stressiherkkyyteen, aggressiivisuuteen, arkuuteen, pitkittyneeseen imemiseen ja virtsamerkkailuun.
Viiru on täyttänyt jo 12 viikkoa ja on siis luovutusikäinen.
Uutta kotia etsiviä kissanpentuja riittää kesällä – usein pennun saa jopa ilmaiseksi. Suomen eläinsuojeluyhdistys SEY on julkaissut ohjeet luovutusikäisen kissanpennun tunnistamiseksi. Kissanpennun voi luovuttaa emonsa hoivista uuteen kotiin 12 viikon ikäisenä.
SEY:n mukaan liian pienenä emostaan ja sisaruksistaan erotetulla pennulla on suurempi riski stressiherkkyyteen, aggressiivisuuteen, arkuuteen, pitkittyneeseen imemiseen ja virtsamerkkailuun.
– Sosiaalisen käyttäytymisen oppimisen kannalta ensimmäiset elinkuukaudet ovat hyvin tärkeitä, eläintenhoidon kouluttaja, tietokirjailija Päivi Ylikorpi muistuttaa.
Jos sosiaalistuminen jää kesken, kissan on vaikeaa tai jopa mahdotonta oppia sujuvaa viestintää tai sopivaa voimankäyttöä lajitovereiden kanssa. Liian varhain emostaan erotetut pennut lisäävät myös eläinsuojeluyhdistysten työtaakkaa, kun käytöshäiriöisistä kissoista halutaan päästä eroon.
SEYn mukaan nyrkkisääntö oikean ikäisen kissanpennun tunnistamiseksi on se, että luovutusikäisenä pentu ei enää ole pörröinen tai hutera, ja painaa noin kilon.
